http://marenki.ajatukseni.net Kirjoja ja muuta kulttuuria Mon, 15 Feb 2010 20:38:28 +0000 http://backend.userland.com/rss092 en En ole aikaisemmin lukenut Leena Krohnia. Nuorempana luin lähinnä käännöskirjallisuutta, sitten en oikein mitään, ja nyt huomaan yhä useammin tarttuvani kotimaisiin kirjailijoihin. Unelmakuolema oli minusta kovin pessimistinen kirja, jopa nihilistinen? Jotenkin kovin karu kirja sekä maailmaltaan, että ilmaisultaan. Päähenkilö oli symbolisesti lääkäri, elämän ja kuoleman vallitsija, nimeltään Lucia. Mutta miksi juuri ... http://marenki.ajatukseni.net/2010/02/15/leena-krohn-unelmakuolema-teos-2004/ Julita on lukenut Anna Gavaldaa, ja kehunut sitä minulle kovin. En kuitenkaan ole suuren suuri novellien ystävä, ja niinpä löysin itseni kirjastosta useita kertoja kädessäni Gavaldan  Kunpa joku odottaisi minua jossakin, ja laitoin sen aina pois. Tiesin Gavaldasta lähinnä sen, että hän kertoo kirjoittavansa julkisen liikenteen matkustajien iloksi, ja niinpä ... http://marenki.ajatukseni.net/2010/02/15/anna-gavalda-kimpassa/ Amerikkalaisen prosaistin Kent Harufin teokset (tähän mennessä 4 kpl) sijoittuvat kuvitteelliseen Holtin kaupunkiin, Coloradon osavaltioon, josta Haruf itsekin on kotoisin.  Holt on pienehkö, hitaassa elämänrytmissä elävä kaupunki, jonka asukkaiden elämänkohtaloita Haruf kuvaa miellyttävään, jouhevaan tyyliin. Henkilöissä on moneksi, jokaisella kuitenkin vaivansa ja ristinsä elämässä. Silti kaikesta huokuu eräänlainen rauha ja ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/16/kent-haruf-jo-ilta-on-eventide-2004-suom-kaijamari-sivill-wsoy-2005/ Kummitusjuttu Barcelonan piemästä puolesta. Kertomus ikuisesta rakkaudesta. Psykologinen dekkari. Kirja kirjoittamisen tuskasta ja ihanuudesta. Elämäntarina. Kaikkea tätä - ja vielä varmasti jotakin, mitä en nyt muista - on Zafónin Enkelipeli, joka lähinnä hämmentää runsaudellaan. Kirjoitin "lähinnä", koska 600-sivuisen kirjan 400 ensimmäistä sivua pidin lukemastani. Tarinan alku tempaisee mukaansa nuoren, lahjakkaan kirjoittajan ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/15/carlos-ruiz-zafon-enkelipeli-el-juego-del-angel-2008-suom-tarja-harkonen-anu-partanen-2009-otava/ Vihdoin sain kahlattua läpi tämän suomalaisen kirjallisuuden ja kansallisuusaatteen perusteoksen, joka olisi pitänyt lukea jo ajat sitten - ja josta pitäisi ehkä tietää jotakin myös ilman wikipediaa. Istuskelin kesän tiekirkko-oppaana ja sain inspiraation tarttua Vänrikki Stooliin katsellessani Sandels-runossa lohella herkuttelevan kirkkoherra Collanin muotokuvaa sakastin seinällä. Siellähän se Collan tarjoili runossa ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/15/johan-ludvig-runeberg-vanrikki-stoolin-tarinat-ensimmainen-kokoelma-fanrik-stals-sagner-1848-suom-paavo-cajander-gummerus-2003/ Ja taas kerran vanha totuus on osoittautunut päteväksi: Kesällä mielentila on otollisin dekkareille. Kolmannen valtakunnan salaisuus oli mainio sellainen. Englantilaisen kirjailijan ja toimittajan Robert Harrisin teos on verevä jo juonensakin puolesta, mutta sen kiinnostavuutta lisää vielä taitavasti ja asiantuntevasti rakennettu kuvitteellinen historiallinen konteksti. Kontrafaktuaalisen historian keskeinen elementti on jossittelu: tässä jossittelun ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/09/robert-harris-kolmannen-valtakunnan-salaisuus-fatherland-1992-suom-juhani-lindholm-otava-1992/ Ranskalaisen nykykirjallisuuden kuuma nimi Anna Gavalda viehättää, vaikka hänen teoksiaan ei ehkä voi kuvata suureksi kirjallisuudeksi. Tai miksipä ei: ehkäpä ne tavalliset tarinat rakkaudesta ovat yhtä suuria tai suurempiakin kuin kirjaston kokoiset sotaromaanit.   Kunpa joku odottaisi minua jossakin on kokoelma viehättäviä pikkutarinoita rakkaudesta ja rakkauden puutteesta, kaipauksesta, etsimisestä ja löytämisestä. Tarinoissa ei ole mitään uutta, mutta niissä on käsitelty ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/06/anna-gavalda-kunpa-joku-odottaisi-minua-jossakin-je-voudrais-que-quelquun-mattende-quelque-part-1999-suom-titia-schuurman-gummerus-2009/ Lukupiirini pakottamana tutustuin itselleni entuudestaan aika tuntemattomaan scifi-kirjallisuuteen. Aiempi kosketukseni kyseiseen kirjallisuudenlajiin on syntynyt lähinnä Linnunradan käsikirja liftareille -teossarjan sekä amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen perusteella. Jälkimmäisten takia odotin loputtomia kuvauksia lentävistä autoista, ennenkuulumattomista teknologisista keksinnöistä ja kummallisten lajien välisestä sodankäynnistä ja ehkäpä syvällisimmillään vielä pohdintoja siitä, mikä erottaa ihmisen koneesta. Klassikkokirjailija Le Guinin teos ei kuitenkaan tarjonnut mitään näistä. Scifi yllätti ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/06/ursula-k-le-guin-osattomien-planeetta-the-dispossessed-an-ambiguous-utopia-1974-suom-kalevi-nyytaja-wsoy-1979/ En ole polvillani enkä tiristele liikutuksen kyyneleitä niin kuin kritiikkien mukaan pitäisi luettuaan tämän kohutun ja kehutun teoksen. Silti norjalaistaustaisen Paul Austerin vaimon, kirjallisuustieteen tohtorin ja taidehistorian tuntijan esikoinen on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka pohdituttaa vielä pitkän aikaa lukemisen jälkeen. Kaikki mitä rakastin on taidehistorian professorin Leo Hertzbergin tarina kaikesta, mitä ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/08/06/siri-hustvedt-kaikki-mita-rakastin-all-i-loved-otava-2008/ Ei ole ihme, että Kazuo Ishiguron monitasoinen romaani on saanut nuoresta iästään huolimatta klassikkon aseman. Kirja vie lukijansa 1900-luvun alun ja puolenvälin Englantiin: isoihin kartanoihin, pikkukyliin, maaseututeille, lordien juhlapäivällisille ja palvelusväen ahtaisiin tiloihin. Kirjan tiheä tunnelma tuo mieleen lapsuuden Hercule Poirot -elokuvat ja toisaalta Bertien ja Woosterin. Romaani kertoo traagisista ... http://marenki.ajatukseni.net/2009/04/02/kazuo-ishiguro-pitkan-paivan-ilta-tammi-1990/