Paronitar puussa

En ole aikaisemmin lukenut Leena Krohnia. Nuorempana luin lähinnä käännöskirjallisuutta, sitten en oikein mitään, ja nyt huomaan yhä useammin tarttuvani kotimaisiin kirjailijoihin.
Unelmakuolema oli minusta kovin pessimistinen kirja, jopa nihilistinen? Jotenkin kovin karu kirja sekä maailmaltaan, että ilmaisultaan. Päähenkilö oli symbolisesti lääkäri, elämän ja kuoleman vallitsija, nimeltään Lucia. Mutta miksi juuri Lucia? Ehkä valon tuoja, pyhimys? [...]

Lue koko merkintä Leena Krohn, Unelmakuolema. (Teos, 2004)

Julita on lukenut Anna Gavaldaa, ja kehunut sitä minulle kovin. En kuitenkaan ole suuren suuri novellien ystävä, ja niinpä löysin itseni kirjastosta useita kertoja kädessäni Gavaldan  Kunpa joku odottaisi minua jossakin, ja laitoin sen aina pois. Tiesin Gavaldasta lähinnä sen, että hän kertoo kirjoittavansa julkisen liikenteen matkustajien iloksi, ja niinpä luulin, että kaikki hänellä on [...]

Lue koko merkintä Anna Gavalda: Kimpassa. (Ensemble, c´est tout, 2004. Suom. Titia Schuurman. Gummerus, 2004)

Amerikkalaisen prosaistin Kent Harufin teokset (tähän mennessä 4 kpl) sijoittuvat kuvitteelliseen Holtin kaupunkiin, Coloradon osavaltioon, josta Haruf itsekin on kotoisin.  Holt on pienehkö, hitaassa elämänrytmissä elävä kaupunki, jonka asukkaiden elämänkohtaloita Haruf kuvaa miellyttävään, jouhevaan tyyliin. Henkilöissä on moneksi, jokaisella kuitenkin vaivansa ja ristinsä elämässä. Silti kaikesta huokuu eräänlainen rauha ja hyväntahtoisuus, joka laskeutuu kuin tukahduttava [...]

Lue koko merkintä Kent Haruf: Jo ilta on. (Eventide, 2004. Suom. Kaijamari Sivill. WSOY, 2005)

Kummitusjuttu Barcelonan piemästä puolesta. Kertomus ikuisesta rakkaudesta. Psykologinen dekkari. Kirja kirjoittamisen tuskasta ja ihanuudesta. Elämäntarina. Kaikkea tätä - ja vielä varmasti jotakin, mitä en nyt muista - on Zafónin Enkelipeli, joka lähinnä hämmentää runsaudellaan.
Kirjoitin “lähinnä”, koska 600-sivuisen kirjan 400 ensimmäistä sivua pidin lukemastani. Tarinan alku tempaisee mukaansa nuoren, lahjakkaan kirjoittajan uran ensimetreille. Tapahtumat ovat polveilevia [...]

Lue koko merkintä Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli (El juego del ángel, 2008. Suom. Tarja Härkönen & Anu Partanen. Otava, 2009)

Ranskalaisen nykykirjallisuuden kuuma nimi Anna Gavalda viehättää, vaikka hänen teoksiaan ei ehkä voi kuvata suureksi kirjallisuudeksi. Tai miksipä ei: ehkäpä ne tavalliset tarinat rakkaudesta ovat yhtä suuria tai suurempiakin kuin kirjaston kokoiset sotaromaanit.  
Kunpa joku odottaisi minua jossakin on kokoelma viehättäviä pikkutarinoita rakkaudesta ja rakkauden puutteesta, kaipauksesta, etsimisestä ja löytämisestä. Tarinoissa ei ole mitään uutta, mutta niissä on käsitelty kaikkea vanhaa hyvin raikkaalla tavalla. [...]

Lue koko merkintä Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu’un m’attende quelque part, 1999. Suom. Titia Schuurman. Gummerus, 2009)

Lukupiirini pakottamana tutustuin itselleni entuudestaan aika tuntemattomaan scifi-kirjallisuuteen. Aiempi kosketukseni kyseiseen kirjallisuudenlajiin on syntynyt lähinnä Linnunradan käsikirja liftareille -teossarjan sekä amerikkalaisten elokuvien ja sarjojen perusteella. Jälkimmäisten takia odotin loputtomia kuvauksia lentävistä autoista, ennenkuulumattomista teknologisista keksinnöistä ja kummallisten lajien välisestä sodankäynnistä ja ehkäpä syvällisimmillään vielä pohdintoja siitä, mikä erottaa ihmisen koneesta.
Klassikkokirjailija Le Guinin teos ei kuitenkaan tarjonnut mitään näistä. Scifi yllätti positiivisesti paljastuessaan oivaksi välineeksi pohtia [...]

Lue koko merkintä Ursula K. Le Guin: Osattomien planeetta (The Dispossessed. An Ambiguous Utopia, 1974. Suom. Kalevi Nyytäjä. WSOY, 1979)

En ole polvillani enkä tiristele liikutuksen kyyneleitä niin kuin kritiikkien mukaan pitäisi luettuaan tämän kohutun ja kehutun teoksen. Silti norjalaistaustaisen Paul Austerin vaimon, kirjallisuustieteen tohtorin ja taidehistorian tuntijan esikoinen on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, joka pohdituttaa vielä pitkän aikaa lukemisen jälkeen.
Kaikki mitä rakastin on taidehistorian professorin Leo Hertzbergin tarina kaikesta, mitä hän rakasti ja minkä hän [...]

Lue koko merkintä Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (All I loved, Otava, 2008)

Ei ole ihme, että Kazuo Ishiguron monitasoinen romaani on saanut nuoresta iästään huolimatta klassikkon aseman. Kirja vie lukijansa 1900-luvun alun ja puolenvälin Englantiin: isoihin kartanoihin, pikkukyliin, maaseututeille, lordien juhlapäivällisille ja palvelusväen ahtaisiin tiloihin. Kirjan tiheä tunnelma tuo mieleen lapsuuden Hercule Poirot -elokuvat ja toisaalta Bertien ja Woosterin. Romaani kertoo traagisista kohtaloista ja menetetyistä tilaisuuksista, vanhenemisesta [...]

Lue koko merkintä Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (Tammi, 1990)

Tämä pieni kirjanen on kerrassaan viehättävä. Mitä tapahtuisi, jos Hänen Majesteettinsa Kuningatar Elisabet II yhtäkkiä, sattumalta löytäisi elämäänsä kirjat? Mitä jos hän innostuisi lukemisesta kuin parhaat ahmimisikäiset? Lukemisesta itse pitävälle kuningattaren uppoutuminen lukutoukan maailmaan on herkullista seurattavaa. On helppo tunnistaa se kirjallisuuden vastustamaton vetovoima, jonka valtaan kuningatar yllättäen joutuu:
Kuningattaren toistuviin velvollisuuksiin kuuluivat parlamentin avajaiset, velvoite [...]

Lue koko merkintä Alan Bennett: Epätavallinen lukija. (The Uncommon Reader, 2007. Suom. Heikki Salojärvi, 2008)

Anja Snellman käsittelee viimeisimmässä, kovasti elokuvaa Thirteen muistuttavassa romaanissaan jälleen kriittisesti naisen asemaa länsimaisessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa - tällä kertaa lapsiprostituution näkökulmasta. Kolme eri henkilöä kertoo omasta näkökulmastaan tarinan kadonneesta Jasmin Martinista, lemmikkikaupan tytöstä. Jasmin on kiltti ja koulussa menestyvä tyttö, joka ajautuu murrosiän kuohuissa mukaan lemmikkikaupan suojissa toimivan, nuoriin tyttöihin erikoistuneen seksibisneksen toimintaan. Tarina alkaa, [...]

Lue koko merkintä Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt (Otava, 2007)