Paronitar puussa

Luin aikoinani, kymmenisen vuotta sitten, Suvi Kinoksesta ja hänen seitsemästä enostaan, ja ihastuin ikihyviksi tytön ja suoraviivaisten, mutta hyväsydämisten tohtorisenojen anarkistiseen ja hyväntuuliseen meininkiin. Jukka Parkkinenhan on luonut myös elämänfilosofialtaan jonkin verran synkkyyteen taipuvaisen Kalevi Korpin, jonka nokasta on kuultu mm. seuraavat mainiot säkeet:

Elon lehmä, pisara viimeinen,
mun maljaani viimein lypsä:
vaikka elämä kuinka raakaa on,
minä ainakin olen jo kypsä.

Suvi Kinos ja Kalevi Korppi on kirjoitettu lapset tai nuoret mielessä. Itse olen molempiin tutustunut vasta aikuisena, ja ainakin Suvi Kinoksen seikkailuissa on paljon sellaisia elementtejä, jotka eivät lapsille helposti avaudu, ainakaan toivottavasti. Sen verran paljon enot pitävät petrolista, jonka paljosta juomisesta Rupu-eno saa valitettavasti delirium tremensin. Ehkä kirjojen monikerroksisuus toimii perhelukemistossa: jotain hauskaa lapsille, jotain hauskaa aikuisille. Mutta voivat näitä kirjoja aikuiset lukea ihan itsekseenkin.

Muistikuvani ensimmäisestä kohtaamisesta Suvi Kinoksen kanssa oli imartelevampi kuin tämä toinen. Olisiko kyse sitten ensimmäisen lukukokemuksen yllättävyydestä, oman iän lisääntymisestä, vai onko sarjan ensimmäinen kirja tosiasiassakin tuoreempi ja hauskempi, sitä en osaa arvata.

Tällä kertaa pienestä Suvi Kinoksesta on tullut jo koululainen, ja tohtorisenot puolestaan hankkiutuvat parisuhteisiin huimaavalla tahdilla ollakseen vannoutuneita poikamiehiä. Naapurin kanssa riidellään, Suvi harrastaa koulukaverinsa Mikon kanssa balettia ja osoittautuu varsin varakkaaksi nuoreksi naiseksi. Mikon ja Suvin myöhemminkin ilmeisesti jatkuvasta suhteesta vihjaillaan. Enojen korkealentoisen sanankäytön ja Suvin lapsen ymmärryksen yhteentörmäyksistä kasvaa kirjan mehevin huumori: paranoidinen on henkilö, joka epäilee, että toiset kaatavat kahvia hänen taskuihinsa, kiirastuli taas Leevi-enon tekemä kaalilaatikko. Kaiken kaikkiaan mukavaa ja viihdyttävää menoa. Harmi, että odotustaso oli korkeammalla huikean ensitutustumisen vuoksi.

Voin silti lämpimästi suositella kaikille, jotka tuntevat olevansa vähänkään lapsenmielisiä. Hyvää tuulta on luvassa.