Paronitar puussa

Minä pidän suomenruotsalaisista kirjailijoista. Moni unohtumaton lukukokemus on osoittautunut tarkemmassa syynissä suomenruotsalaisen tekijän tarjoamaksi. Enkä nyt puhu näistä tunnetuimmista, kuten Kjell Westöstä, Bo Carpelania en ole edes lukenut. Tarkoitan, että suomenruotsalaisissa on heidän lukumääräänsä nähden suorastaan epätodennäköisen paljon erinomaisia kirjailijoita. Tai ainakin minun makuuni sopivia. Ulla-Lena Lundberg on kiistatta yksi heistä.
Kirjailijana hän on ollut tähän [...]

Lue koko merkintä Ulla-Lena Lundberg: Kalaharin hiekkaa. (Gummerus 1987, alk. Sand, 1986)

No, tämä Reginald Hillin dekkari oli sitten SAPO, eli kesädekkariin asti on tänäkin kesänä päästy. Oikeastaan olen lukenut aika paljon dekkareita viime aikoina. Toiveeni eivät kuitenkaan täyttyneet täysin tälläkään kertaa. Tärkeintähän onkin tietysti kesädekkarin idea, mielentila, ja sen saavuttamisessa on sattuneesta syystä (lähes koko kesä töissä) ollut hiukan hankaluutta.
Rikostarkastaja Dalziel ja ylikomisario Pascoe saapuvat pieneen [...]

Lue koko merkintä Reginald Hill: Opin kirot. Wsoy 1981 (alk. An Advancement of Learning, 1971)

Enpäs ole aikaisemmin Jan Guillouta lukenutkaan. Tarkoitus on kyllä ollut, sillä Guilloulla on minun havaintojeni mukaan aika hyvä maine kirjailijana - ainakin minä olen kuullut useita kehuja. Siksipä olinkin hiukan yllättynyt, kun ainakin tämä guillou oli mielestäni aika tavanomainen. No, viihdyttävähän tämä toki oli, ja ihan miellyttävä lukukokemus, vain melko stereotyyppinen.
Kirjan monista kliseistä raskauttavin [...]

Lue koko merkintä Jan Guillou: Varkaiden markkinat. 2005 (alk. Tjuvarnas marknad, 2004)

Valikoin kirjan lähinnä sattumalta ja kovassa kiireessä kirjaston hyllystä. Hitaasti lämpiävä kirja, ainakin minun suhteeni, sillä pitkän aikaa sain lukea, ennen kuin kirja alkoi vaikuttaa lainkaan kiinnostavalta - kenties viitisenkymmentä sivua. Ja sitten, kuin salaa: naps! Teos imaisi mukaansa, vaikka toisaalta moni asia siinä ärsytti edelleen. Ja ärsytti loppuun saakkakin.
Päähenkilö Marion on hyvinvoiva, mutta elämäänsä [...]

Lue koko merkintä Hans Erich Nossack: Viimeistään marraskuussa. Gummerus 2006 (alk. 1972)

= sammakko; maito (alle 2-vuotias-suomi - sanakirja). Ja tällä kertaa kyse on sammakosta. Sammakko on useissa Max Velthuijs´in kirjoissa seikkaileva, punaraidallisiin uimahousuihin sonnustautunut nuori hahmo, joka elää ystäviensä kanssa hyvässä sovussa, ja jolle tapahtuu joka kirjassa jotakin uutta.
Sammakko on pienempi kuin ystävänsä jänis ja rotta, mutta toisaalta isompi kuin pikkukarhu. Sammakon isää tai äitiä [...]

Lue koko merkintä Mamma!

Joka kesä on luettava ainakin yksi kesädekkari. Tapa on perua niiltä (jo aika kaukaisilta) ajoilta, jolloin ahmin Agatha Christietä. (No, ennen Grand Old Damea taisi olla jo Maria Lang, mutta häntä luin enemmän ympärivuotisesti.) Neiti Marplet, Hercule Poirot´t ja muut Christiet on jo kulutettu, mutta kesä ilman kesädekkaria ei ole edelleenkään oikein mistään kotoisin. Useimmiten [...]

Lue koko merkintä Kesädekkari

Eilen ja tänään olen törmännyt Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjaan Lumikko ja yhdeksän muuta. Ja kun siitä puhutaan, niin voisihan se olla hyvä… Luettavien listallehan tämä menee.

Lue koko merkintä Tässä täytyy olla jotain…

Vivi-Ann Sjögren on ilmeisesti suomenruotsalaisissa kulttuuripiireissä melko tunnettu henkilö - ja kyllä hänen pitäisi olla suomalaisissakin! Tai ehkä hän onkin, mutta minulle hän on aivan tuntematon, vain kiinnostavan aihepiirin takia satuin tarttumaan tähän kirjaan.
Sjögren piirtää ihastuttavan tarkkanäköisesti, mutta viehättävän kevein ottein kuvia Beninistä, jossa vietti aikaa stipendiaattina suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa Villa Karossa, ja palasi maahan useita [...]

Lue koko merkintä Vivi-Ann Sjögren: Kasvokkain. Muistiinpanoja Beninistä. (2003)

Blogistanian entisenä asukkaana olen viime aikoina kierrellyt taas kiinnostuneena sen tienoilla. Ja mikä sattuma, kirjapäiväkirjani loppui jokin aika sitten. Mikä ihana tekosyy aloittaa uusi blogi!

Lue koko merkintä Alku